“Assis, nákku já ruumu”

Tun sáátáh toppiđ sänikirje já usâškyettiđ. Já tiäđust-uv huámmášiđ, et taah säänih iä kosten kavnuu. Mondiet toh talle iä kavnuu? Anarâškielâ säänihhân taah kolgâččii leđe. Naa, jiem piijned tuu, rähis lohhem, kuhebiššáá: taah láá párnáikielâ säänih, moh láá aainâs-uv muu perrust uáli jo aktiivlii kiävtust – leikkušemmielâst.

Muu puárásub nieidâ lii kiävttám uccen sääni “assis”, ko sun kiijtij. Mast tot puátá, tast mun jiem tieđe. Muu nuorâb nieidâ eeđâi siämmáá sääni čuuvtij oovtâkiärdánubbooht “atl”.  Mut mottoom suujâ tiet “assis” lii pááccám anon. Ferttiim kale jieččân pääihi ulguubeln váhá váruttiđ, et jiem tom meendu aktiivlávt viljâl.

Muu puárásub nieidâ sääni lii meiddei nákku. Tot sojâ nákku:nááku:náákun. Tágáráin termáin sun kočodij pivtâscäpcejeijee. Uáli jo vuovâs sääni, jiešalnees – čuuvtij uánihub-uv ko pivtâscäpcejeijee. Taat-uv lii pááccám mii perrust anon, mut sänikiirján tot ij lah kuássin peessâm.

Já majemuš sääni lii ruumu, mast lii uánihâš m. Tot sojá tego lovnâsääni luumu. Taat sääni lii muu nuorâb nieidâ rááhtus. Taam sun keevtij, ko sun halijdij laavcâ kaakaon. Taat lii čielgâ ponjos hollandkielâ säänist room, mii meerhâš laavcâ. Sun ij tiättám toos anarâš sääni. Meiddei taat sääni lii muu párnái koskâvuođâst leikkušemsääni.

Párnááh láá uáli utkááh keksiđ saanijd, jis sij iä maidnii tieđe. Suomâkielâ peln táváliih oroh lemin om. sadekeppi < sateenvarjo ´arvesyeji´ já soutimet < airot ´ááiruh´. Táválávt taah láá mahtnii loogiliih-uv.

Motomin uápis sääni kale čielgâsávt tobdá, mut tot lii párná kielâst váhá ereslágán häämist. Muu puárásub nieidâ laavij kočodiđ njuámmilis uccen noomáin mälli (: määli), mast hiäjus tääsist lii pelikuhes l. Muu nuorâb nieidâ lii koččom njuámmil saanijn ämmil.

Párnááh huámášeh motomin uáli hävskis ohtâvuođâid kielâi kooskâst. Muu puárásub nieidâ ohtii hundârušâi, ko sun maatij jo pyereest sárnuđ,  mondiet enni já eeči lava finnim nuuvt suámálijd nomâttâsâid suomâkielâst, äiti já isä – tohhân lává aaibâs tego sämikiel säänih äitti já Issá… Iä-uv ulmuuh taid mahten siävuttâm koskânis?

Motomin vuod muu puárásub nieidâ vuordâččij kierdâmettumávt, ko lijjim rähtimin kijnálii purrâmuš. Mun ettim, et rááhtám maaŋgâid soortâid, te puáhtá taid keččâliđ. Já talle te sun koijâdij, ko čuávji jo kulluustâlâi, et kuás te kijnáliih “keččâlusah” liččii valmâšeh.

Párnái kielâ lii motomijn lamaš meiddei tutkâmfáddán. Liččii-uvsun anarâškielâst párnái kielâst jo tommittáá jiešvuođah, et taid puávtáččij tutkâđ?